Joutsenia Gloucesterissa

Täällä ollaan nautittu ihanista kevätpäivistä. Moan kanssa käytiin avaamassa jo terassikausi, sillä asteita oli hurjat 16 ja aurinko oli ihanan kutkutteleva.

Tänään heräsin kahdeksalta aamulla, jotta voisin soittaa ja tarkistaa mikä kellonaika minulla olikaan national insurance number-haastattelu. 9:00 sanoi väsynyt ääni puhelimessa. Jahas, no saisinkos sitten perua sen, sillä en edes kaikkoontumalla ehdi Cheltenhamiin alle tunnissa. Olin jo virkeänä hereillä ja kello ei ollut edes yhdeksää. Oli täydellinen aika lähteä pienelle kävelylenkille.

Ihmiset jotka tuntee minut tietää, että minun ajatus 'pienestä kävelylenkistä' päättyy aina siihen, että olen aivan täysin eksyksissä jossain. Näin kävi nytkin. 

Joskus Devon-kirjoitusten aikoihin taisin marista sitä, kuinka täällä päin ei ole minkäänlaista luontoa. Heitetään roskiin se lause, sillä löysin paikan nimeltä Alney Island Nature Reserve. 

"The Island is formed because the River Severn splits into two channels around it, isolating the land in the centre. BBC Gloucestershire

Älkää kysykö mitä reittiä seurasin, luulin nimittäin aloittavani tuota kanaalia pitkin menevää reittiä, mutta päädyin jonnekkin aivan täysin muualle. Lopulta minusta tuntuu, että palasin vihreää reittiä takaisin tuosta kaiken keskeltä. Hyvin mahdollista.

Aloitin kävelyn ihan meidän kotinurkilta, vielä ollaan siis tutuissa maisemissa.

'

Vesi on vaan jotain mitä ilman en kyllä voisi elää. Vaasassa syntyneenä meri (hihi, hei Meri) on aina ollut lähellä ja siinä on vain jotain niin rauhoittavaa, kun saa katsella aaltoja ja pyörteitä. Merta täällä ei ole, mutta Englannin pisin joki Severn (näkyy kuvissa) joka laskee Atlantiin, on erittäin hyvä korvike. Severn on pituudeltaan 354km pitkä. Ihan heti ei siis kävellyä päästä päähän.

Nyt aletaan poikkeamaan jo vähän polulta, mutta katsokaa miten söpö aita! Mielestäni kelpuutettava syy jatkaa matkaa tähän suuntaan.

Puolessa välissä matkaa löysin niin ihanan kohdan, että minun oli pakko vain jäädä istumaan. Siellä ei ollut polkuja, teitä eikä tienviittoja. Ainoastaan hevosten jäljiltä jääneet lantakasat ja hevosenkenkien painaumat. Tässä paikassa oli jotain niin rauhoittavaa, että jäin vain istumaan ja ihmettelemään. Hetkeä myöhemmin havahduin siihen todellisuuteen, että istuin märällä maalla.  ja juoksuhousujani koristi hienot mutajäljet. Ei edes haittaa. 

JOUTSENIA. GLOUCESTERISSA. IHAN OIKEASTI. Kotiin päästyäni tekstasin varmaan jokaiselle ihmiselle jonka tunnen, että Gloucesterissa on joutsenia. 

Hyvän lenkin tuntomerkit on mutaiset kengät ja hyvä fiilis.

Mut ja Steve on taas jätetty kämppään kahdestaan kun muut on lähteny kotiin. Ollaan yhden päivän aikana oltu jo erittäin aktiivisia. Aamupäivä käytettiin yliopisto juttuihin, ilta ollaan leivottu ja tehdään mm. jätskiä ekaa kertaa!! Näyttää ihan mahtavalta, vaikka tässä pitäisi vielä ainakin yön yli malttaa odottaa että sitä saa maistaa... 

Ehdittiin me yhdet origami-lohikäärmeetkin vääntää. Ihan oikeasti, kuka on keksiny että paperia taittelemalla saa jonku elukan tehtyä. 

"WHAT IS THIS FLIPPING VOODOO SHIT?!" Huudahti Steve, kun taitos nimeltä square base ei suostunut tottelemaan kumpaakaan meistä. Kiteyttää hyvin sen, mitä me tällä hetkellä tunnetaan origami-elukoita kohtaan. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!